Patikointiretki Aurinkokalliolle.

Feel and Move Pikku-Syöte 5.-6.10.2018

Heidin hyvinvointipalvelut ja Pikku-Syöte järjestivät yhteistyössä lajissaan ensimmäinen hyvinvointi -ja treeniviikonlopun lokakuun alulla. Seitsemän naista osallistui tapahtumaan ja saapuivat hakemaan arkeensa vaihtelua, energiaa ja kokemuksia uusiin lajeihin! 

 

Tänä päivänä on trendinä olla hyvinvoiva ja jaksava, syödä oikein ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Erilaisia treeni -ja hyvinvointilomia on tarjolla monissa paikoin, joissa yhdistyy treenaaminen, lepo ja ravitsemus. Päätimme kokeilla Syötteen seudulla tapahtumaa, johon yhdistäisimme lajikokeiluja Pikku-Syötteen tarjonnasta ja lisäksi perus treeniä salilla  sekä kehonhuoltoa ja rentoutumista, unohtamatta pohdintaa mielen asioiden ympärillä.

 

Perjantai -iltana tutustelimme toisiimme ja teimme punttisalilla toiminnallisen koko kropan treenin. Hyvin mahduimme pienellä salilla treenaamaan. Teimme kahden liikkeen supersarjoina tunnin treenin ja sen jälkeen saunaan ja valmiiseen iltapalapöytään! Työviikko sai päätöksen hotellin pehmeissä

lakanoissa ja pitkillä yöunilla.

 

Lauantai -aamu alkoi hotelliaamiaisella :) Nais -ja äiti-ihmisille se on kyllä

reissun kokokohta, kun pääsee syömään valmiiseen pöytään terveellistä ruokaa! Tällä leirillä meitä ei nälkä vaivannut, ruokaa oli tarjolla muutaman tunnin välein! Kiitos hotellin emännille maukkaasta ruoasta :)

 

Ensilumi yllätti reippaan osallistujakaartin, ja etukäteen suunniteltu maastopyöräily korvattiin patikointiretkellä. Talvipyöräilyyn sopivia maastopyöriä ei olisi riittänyt kaikille ja lumen määrä lauantai aamuna oli vielä sellainen, ettemme rohjenneet lähteä liukkaille poluille, vaan oppaamme käytti meitä parin tunnin patikointiretkellä Peikkopolulla ja aurinkokalliolla. Pikku-Syötteen ympäristössä kulkee paljon patikointi -ja retkeilyreittejä ja niistä voi valita itselleen sopivan pituisen matkan. Maisemat ovat selkeällä säällä henkeä salpaavat ja siinä saa kehon lisäksi myös mieli virkistystä! 

 

Maittavan lounaan jälkeen vuorossa oli seinäkiipeily. Osa oli kiipeillyt aiemmin ja puolelle porukasta kiipeily oli aivan uutta! Jokainen uskalsi kokeillla ja sai yhden uuden onnistumisen kokemuksen takataskuunsa. Puhuimmekin myöhemmin iltapäivällä siitä, että onnistumisen kokemukset luovat itsetuntoomme varmuutta ja vahvistavat ajatusta pärjäämisestämme. Unelmat ovathelpompi toteuttaa, kun saa vauhtia matkaan onnistumisista! Jokainen mietti myös oman tavoitteen jota kohti lähtee kulkemaan. Aika monella tavoite liittyi liikuntaan tai hyvinvointiin. 

 

Kehoa hoidettiin myös liikkuvuus -ja venytteluharjoittein ja hetki myös rentouduttiin. Kehonhuoltotunti sai palautteissa kymppejä ja jo tunnin aikana naiset toistelivat sitä, että venyttelyä pitäisi tehdä useammin. Se on totta, sillä kehonhuolto auttaa kehoa palautumaan ja ennaltaehkäisee jumitiloja. Usein riittäisi treenin yhteydessä tehty huolellinen alkuverryttely ja lyhyet dynaamiset venytteet treenin loppuun! 

 

Palautteet olivat mukavan positiiviset! Kokonaisuuden keskiarvo oli 9 ja naiset olivat settiin tyytyväisiä ja toivottiin lisää vastaavanlaisia tapahtumia! Tämä

oli ilo kuulla! 

 

Kiitos naisille ja lämmin kiitos yhteistyöstä Pikku-Syötteen puolelle! :) 

Ruoka oli maukasta ja terveellistä.

Osaatko elää omaa elämääsi välittämättä mitä muut ajattelee?

Pitäisikö meidän mahtua johonkin muottiin? 

Pitäisikö meidän olla samanlaisia kuin sukulaisemme, toimia samalla tavalla ja elää samanlaista elämää? 

Pitäisikö meidän omassa arjessamme miellyttää mahdolisimman paljon muita? 

Pitäisikö meidän edelleen elää vanhojen entisajan arvojen mukaisesti: äidit hoitaa kodin ja lapset, miehet työn? 

Pitäisikö meidän uhrata oma vartalomme äiteinä raskauksille, imetyksillä ja lasten -ja kodin hoidoille niin kauan, että viimeisinkin lapsi on lentänyt pesästä? 

 

Joidenkin mielestä pitäisi. 

 

Sain idean blogiaiheeseeni, koska niin moni asiakkaistani toistaa edellämainittuja asioita. Mietitään todella paljon mitä se naapuri tai anoppi ajattelee.

 

"Vein lapset päiväkotiin ja kävinkin ennen töiden aloittamista lenkillä. Varmasti olen huono äiti ja minua katsotaan pahasti!" 

 

Äidit ovat jostakin syystä ryhmä, jotka kokevat jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta arjessa. Teit niin tai näin, on se aina jostakin pois. Jos jäät kotiäidiksi moneksi vuodeksi syrjäydyt työmarkkinoilta, se vaikuttaa eläkkeesi määrään ja olet laiska, kun et palaa töihin, vaan haluat vain olla kotona. Jos lähdet töihin vauvan ollessa 9kk olet itsekäs ja et jaksa hoitaa lastasi kotona, missä olisi sen paras paikka kasvaa ja kehitttyä. Saatikka jos olet pienen vauvan äiti ja aloitat varhain liikuntaharrastukset: olet poissa vauvan välittömästä läheisyydestä ja itsekkäästi ajattelet omaa kroppaasi ja haluat laihtua. Tai jos päätät, että vauva vie nyt aikasi ja liikut vauvan ehdoilla, lenkitellen vaunuilla pääosin, olet liika sitoutunut lapseesi ja sinun pitäisi irtaantua vauvasta edes välillä. Jos viet lapsesi virikehoitoon olet epäonnistunut äiti.

 

Näitähän on loputtomiin. Miten iskät? Tekevät he niin tai näin, se on täysin oikein. Iskää ei moitita eikä hänen ratkaisuja arvostella. Yhteiskunnassamme ja ihmisten tavoissa ajatella on vielä alkukantaisia ja vanhanaikaisia vanhemmuuden arvokäsitteitä aika suurestikin vellomassa, mutta hiljoksiin neovat väistymässä taka-alalle. Ja me olemme heitä, jotka tekevät muutoksen. Me voimme kannustaa ja hyväksyä jokaisen oman henkilökohtaisen päätöksen liittyen lapseen, perheeseen tai muuhunkin elämään. Kaikenlainen syyllistävä puhe liittyen vauvojen ja pienten lasten äiteihin pitäisi saada kitkettyä. Se lisäisi hyvinvointia ja jaksamista ja toisi äideille varmuutta tärkeään työhön eli äitiyteen. 

 

Samalla se toisi ja tuokin kokoajan esille sitä tosiasiaa, että myös äidit jaksavat paremmin kun huolehtivat itsestään. Jo neuvolassa raskausaikana tulisi alkaa vahvistaa ja luoda varmuutta siitä, että oma ja eritoten pariskunnan yhteinen aika on ihan ok.  Täytyisi vahvistaa sitä, että on ihan normaalia käydä lenkillä, kuntosalilla tai vaikka viinilasillisella ystävän kanssa, vaikka kotona on pieni lapsi. Miksi äidit tuntevat huonoa omaatuntoa näistä asioista?

 

Pt-työssäni koen tämän asian ajankohtaisuuden tuon tuostakin. 

 

"Enhän minä nyt voi kärrykaupalla ostaa kaupasta terveellistä ruokaa. Alkavat mollaamaan, että mitä se nyt niuhottaa!" 

 

Etenkin iäkkäämmät ihmiset pelkäävät suorastaan toisten mielipiteitä itseään kohtaan. Aina otetaan kylässä kaikkea mitä tarjotaan, vaikka haluaisi elää terveellisesti ilman arkipäivien sokereita. Jos elää terveellisesti tai jopa laihduttaa, ei siitä passaa kenellekään puhua. Kaupasta ei rohjeta liiemmin ostaa terveellisiä eväitä, jottei naapurin väki pääse kauhistelemaan. Jos teet toisin, leimaannut itsekkääksi, ja jopa röyhkeäksi. Toki vanhempi väki on kasvatettu siihen, että lautanen pitää syödä tyhjäksi vaikka mikä olisi ja kyläpaikoissa kunnioitetaan emännän näkemää vaivaa ja syödään leivonnaistarjottimelta kaikkia sortteja. Mutta minusta se on surullista. Vanhemmat ihmiset joutuvat miettimään todella paljon omaa elämäntyyliään vertaamalla sitä muiden tapaan elää ja ajattelemalla mitä muut ajattelisi. Se on osaksi kohteliaisuutta, ymmärrään kyllä, mutta heittäytymisen mahdollisuus kärsii. Ja monella iäkkäämmällä olisi niin paljon omaa ideaa, omaa halua erilaisiin asioihin.

 

Sinun on paljon kevyempi olla, kun et mieti mitä toinen ajattelee sinun tavastasi toimia. Ota yksi etappi kerrallaan harjoitteluun. Aloita vaikka siitä omasta ajasta per päivä. Jos se on täysin mahdotonta järjestää, tiedustele vaikka paikallisen MLL:n kautta lastenhoitajia. 10€ saat palkattua tunniksi lapsenvahdin. Käytä hyödyksi somea: etsi lapsenvahteja puskaradioiden kautta. Moni nuori haluaa taskurahaa. Iäkkäämpi ihminen, rohkaistu elämään omaa elämääsi. Harjoittele kylässä kertomaan rehellisesti, että olet arkisin sokerilakossa. Kyllä ne ystävät aikanaan sen ymmärtää. Ole rohkea ja heittäydy. Sillä sinun arkesi on NYT! 

 

Elä rohkeasti omaa elämää.

Jos jollakin on sanottavaa, anna sanoa,

ja voit itse nokka pystyssä kulkea kohti uutta hyvää minääsi.

Sinä itse tiedät mikä on sulle just parasta <>

 

Ihanaa alkanutta lokakuuta sinulle. Nauti syksyn väreistä ja tuoksusta. 

 

Heidi 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kurunjärvi, Rantsila

Valitsen yrittäjyyden <3

Olen ollut virkavapaalla päivätyöstäni, eli kuraattorin toimesta nyt 9 kk.

Sitä ennen olin opintovapaalla kuusi kuukautta. Viimeksi koulumaailman töitä olen siis tehnyt toukokuussa 2017. Poissaoloa töistä on siisi ehtinyt jo kertyä melkein 1,5 vuotta! Aluksi ajattelin, että vähän kokeilen yrittäjyyttä ja tein sitä työni ohessa. Se kuitenkin vei mennessään ja tässä ollaan! Työllistän itseni täysipäiväisenä hyvinvointialan yrittäjänä, enkä voisi olla tekemäni työni suhteen onnellisempi! Siksi halusin kirjoittaa julkisesti valinnastani jatkon suhteen ja kertoa, että aion irtisanoutua työstäni kuraattorina. Työt minulla jatkuisi muutoin tammikuussa. 

 

Kuraattorin työ oli pitkään haaveeni. Olin aivan onnessani, kun pääsin tekemään siihen sijaisuutta v. 2011 silloisesta nuoriso-ohjaajan toimesta Siikajoelta. Tein vuoden sijaisuuden, jonka jälkeen vakipaikka tuli auki. Tein kaikkeni, että saisin paikan. Juttelin päättäjien kanssa ja kerroin, kuinka kuraattorin työ tuntuu täysin omalta ja tekisin sen erittäin tunnollisesti alusta loppuun! Ja niin varmasti teinkin! Olin äärimmäisen tunnollinen työntekijä ja tein varmasti enemmänkin, mitä kuraattorin toimenkuvaan kuului. Työni tuppasi menemään usein jo perhetyön puolelle, sillä monena, monena aamuna huomasin istuvani nuorten kotona pehmittämässä kouluun lähdön vaikeuksia. Kuljin nuoren mukana ja tukena palavereissa ja Peltolassa psykiatrisen puolen käynneillä ja saatoin myöhään illalla vielä viestitellä nuorten kanssa ja varmistella, että he ovat aamulla lähdössä kouluun. Muutamille nuorille annoin mahdollisuuden laittaa viestiä viikonloppuisin, jos oli tarve. Olin varmasti tukihenkilö kaikessa pienuudessani, ja tein työni tunnollisesti. Osasin toki myös sitten lomilla rauhoittua ja rentoutua. Tykkäsin loma-ajoista, mutta toki töihin oli aina kiva mennä. Joku kuitenkin vuosien aikana haastoi kuraattorina olemista, koska koko ajan mietin, miten pääsisin välillä siitä työstä pois. Odotin, että mahdollisuuteni jäädä vuorotteluvapaalle tulisi kohdalleni, opiskelin ja käväsin mielelläni opintovapailla. Toki opiskelu oli kuraattorityötä varten, opiskelin sosionomin tutkintoa. Olin usein iltaisin ihan sippi, onko se nyt kumma: kaikkensa antaneena, aika raskaiden asioiden ympärillä. Haastavaksi työkentän teki myös se, että tein syvällistä sosiaali-ja auttamistyötä myös omalla kylällä. Asioita oli hankala jättää taakseen. 

 

Nyt kun vertaa työtäni yrittäjänä työhöni kuraattorina, voin kertoa useita positiivisia asioita, joita olen huomannut: 

 

1. Vapaus. 

Pystyn täysin itse määrittelemään ja suunnittelemaan päiväni ja viikkoni. Jos haluan pitää pidennetyn viikonlopun tai aamupäivät vapaana, pystyn sen helposti järjestämään. 

 

2. Hyviä tunteita enemmän. 

Havahduin yksi ilta, että tässä yrittäjyydessäni minulla ei ole ollut juuri ollenkaan negatiivisia, raskaita tunteita. On vaan onnistumisen iloa, asiakkaiden puolesta iloitsemista, energiaa, palavaa halua tehdä tätä työtä ja jakaa hyvää. 

 

3. Itsensä kehittämisen mahdollisuus

Pystyn kouluttamaan itseäni niin paljon, kuin varallisuus antaa myöten. Pystyn haastamaan itseni niin yksilöasiakkaiden, kuin ryhmien ja liikunnan ohjauksenkin suhteen. Kokeilla uutta, pitää vanhat hyvät jutut mukana. 

 

4. Uusiin ihmisiin tutustuminen. 

Olen viimeisen vuoden aikana tutustunut valmennuksissani ja eri koulutuksissa ym. tilaisuuksissa kymmeniin ihmisiin, ja osan kanssa jopa ystävystynyt! Nään ihmiset aivan erillä tavalla tässä työssä. Vaikka asiakkaan taakkana saattaa olla ylipainoa tai uupumusta, pystyn auttamaan asiakasta jotenkin intensiivisemin ja paremmin ja luoda hyvää. 

 

5. Oma energia ja jaksaminen 

Olen energisempi kuin koskaan. Illalla uni tulee hyvin, nukun läpi yön ja aamulla on mukava herätä uuteen päivään. Tuntuu, että pääkoppani on täynä ideoita, joita haluan toteuttaa ja jakaa! Joudun usein malttamaan mieleni, jotten aloita kaikkia uusia ryhmävalmennuksia yhtä aikaa, koska kaikki tuntuu niin mahtavalle. Kaikista paras fiilis on se, kun asiakkaat tulevat uudelleen palveluihini. Se palkitsee!

 

Totta kai myös kuraattorityössä oli paljon hyviä asioita kuten mahtavat asiakkani eli lapset ja nuoret, työyhteisöissä minulla oli aina hyvä olla, ja pääsin myös tekemään arvokasta yhteistyötä monien eri tahojen kanssa, joista meidän perhetyöntekijät varmasti olivat minulle tärkein tukipilari! Lisäksi tutustuin alueen muihin kuraattoreihin ja yhteistyötahoihin. 

 

Nyt on kuitenkin tullut päätösten aika! 

Enempi nyt vaakakupissa painaa oma energia, jaksaminen ja vapaus. Siksi valitsen yrittäjyyden. Onko se lopun elämän päätös? Ei voi tietää. Kuukausi kerrallaan katsellaan. Ja onneksi minulla on mahdollisuus hakea koulutuksillani useita työpaikkoja, jos näyttää, että en saa leipääni tästä työstä. Mahdollisuus olisi varmasti myös tehdä jossakin osa-aikatöitä, ja näin turvata talous, jos niikseen olisi tarvetta. 

 

Nyky-yhteiskunnassa on paljon työhönsä kyllästyneitä työntekijöitä, jotka tekevät vain pakollisen. Palveleeko tämä ensinnäkään työntekijää, saatika työnantajaa? Mielestäni ihmisten pitäisi itse etsiä mahdollisuuksia muutokseen siinä vaiheessa, kun on tunne, että tämä ei nyt iske. Annetaan silloin sen työn tekemisen mahdollisuus sellaiselle, joka sitä haluaa ja osaa tehdä. Meillä on tämä yksi elämä elettävänä. Eletään se itselle sopivalla tavalla :) 

 

Minua tässä vuoden aikana on motivoineet muutamat henkilöt, jotka ovat vahvasti ollut taustavaikuttamassa päätöstäni. Levin oma pt Peipon Laura: olet luonut minulle uskomattoman paljon varmuutta siitä, että kulje kohti omaa polkua. Sinun päivitykset, blogit ja tekstit somessa on kuin tulisi minun suusta. Ihan uskomattoman paljon samanlaisia ajatuksia. Monesti, kun seuraan sinun instapäivityksiä, ajattelen, että ei ole totta! Tästäkin minä ajattelen täysin samalla tavalla! Kiitos LAURA! Olet auttanut minua varmasti tietämättäsikin tekemään tämän minulle ison päätöksen <>

 

Entinen työnohjaajani NN-Palvelut Niina Nevala. Olet alusta asti kannustanut seuraamaan omaa tunnetta siitä, minne mennä. Äärimmäisen vahvalla ammattitaidolla osaat vahvistaa ihmistä tekemään oikeat valinna. Kiitos <>

 

Tietysti myös perhe ja ystävät ovat kannustaneet yrittäjyyteen. Oikeastaan matkanvarrelta löytyy vaan muutama pohtija, jotka luottavat turvalliseen arkeen, säännölliseen tulon lähteeseen ja kyseenalaistivat päätöstäni. Heidänkin argumenttinsa ovat kuitenkin järkeviä. Siksi olen varmasti näinkin kauan odottanut päätöksen teon hetkeä. Jokainen mielipide ja keskustelu saa pohtimaan omassa mielessä tarkasti valintoja. 

 

Olen positiivisesti ajatteleva tunneihminen, joten luotan siihen mitä tulee ja siihen mitä teen. Olen varmasti aina ollut perusluenteeltani yrittäjähenkinen, koska olet tehnyt kovasti töitä 12-vuotiaasta asti. Vihdoin löysin oman tapani sitä tehdä ja oman alani :) 

 

Kiitos, kun jaksoit lukea! Tervetuloa palveluideni piiriin ja oikein ihanaa ja kaunista syksyä Sinulle! 

 

Heidi - Yrittäjä. 

 

 

Kuva: Tatja Lumiaho (Iso-syöte)

Kuva: Seppo Arola ( Farmijuoksu 2018)

Arctic Challenge Levillä ja porukka maalissa! Kuva: Leena Taponen

Kesän Arctic Challenge 2018 koettu ja talsittu!

Arctic Challenge on Levillä järjestettävä yhteishenkeä nostattava estejuoksutapahtuma, joka järjestetään kesällä ja talvella. Järjestyspuolesta vastaa energiapakkaus Laura Pt Peippo yhdessä Levi Wellness Clubin ja kymmenien vapaaehtoisten kanssa.

 

Järjestän yrityksessäni valmennuksia ja tästä toisesta Arctic Challenge -valmennuksestani kolmestakymmenestä osallistujasta Leville päätyi puolet testaamaan rataa! AC Mäkis, Mehiläisen Pörriäiset ja Siikajokivarren Sissit! 

 

Minulle ja miehelleni Levin reissu oli toinen lajissaan, kun kävimme myös maaliskuussa talviradan. Muille kokemus oli ensimmäinen. Mielestäni talvi -ja kesäratoja ei voi verrata keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Talven radan pituus oli kuutisen km, mutta haasteena valtava lumimäärä. Liukkaus, lumi ja mahdollinen lumipyräkkä tuovat talven mittelöön haastetta. Tänä kesänä rata oli 16km mittainen, vaikka porukka luuli osallistuvansa 12,5 km mittaiselle matkalle. Kesän radalla tänä vuonna helle toi oman nosteensa, kuten myös radan varrelta löytyneet useat vesiesteet, jotka itseasiassa helteen keskellä olivat just hyvä viilennyskeino! ”Not me but WE” lausahdus on koko radan pohjaidea, ja se korostui koko reissun ajan. Joukkueemme ei pitänyt kiirettä, vaan matkasimme kuudestaan rataa kuusi tuntia. Kaveria autettiin, odotettiin ja muistutettiin juomaan. Kohokohta reissulle oli ystävämme Ransun järjestämä huoltotauko, kun matkaa oli taitettu reilu 1,5 tuntia. Ransu odotti rinteen huipulla kylmien juomien ja eväiden kanssa. Siinä pidimme noin 15 minuutin mittaisen evästelytauon. Ja taas jaksoi! 

 

Esteinä oli muun muassa heti alkuun pienen tunturilammen ylitys pöllin kanssa uiden, erilaisia ryömimis -ja ylittämistehtäviä, kiipeilyä, jäistä lähdevettä, tukkien kantamista ja useaan otteseen Levin tunturille kiipeämistä! 

 

Meille ei sattunut mitään kömmähdystä tai isompaa haastetta matkan varrella, kukaan ei uupunut, eikä kinttuja pahemmin alkanut kolottaa. Buustia jäi vielä illaksi ja osallistuimme iltajuhlaankin nostamalla palkintokuksistamme Jallumaljan 😊 Rautainen kunto oli rakennettu porukan kanssa treenaamalla neljä kuukautta ohjelman mukaisesti. 

 

Kiitos Levin järjestäjätahot ja Pt Peippo! Mahtavia kokemuksia, energiaa arkeen ja itsensä voittamisen fiilistä parhaimmillaan! 

 

Järjestän jälleen uuden AC -valmennuksen, joka starttaa 28.8. Käy lukemassa facebookista Heidin hyvinvointipalvelut -sivuilta lisää. 

 

Alkumetreillä! Kuva: Kari Myllykoski

Heidi ja Jaana tukin kantotehtävissä. Kuva: Mikke Ahlfors

Hatsolo jututtamassa yleisöä break dancen jälkeen.

Ilo, asenne ja rohkeus!

 Tunnetko sinä Hatsoloa? Hatsolo, eli Johannes Hattunen, tunnettu myös nimellä ’white gorilla’ on break dancen mestari, motivaatio -puhuja, esiintyjä sekä Helsinkiläinen TFW -kuntosalin omistaja yhdessä mm. Elastisen kanssa. Hatsolo kävi meillä vierailulla Rantsilassa, Raikkaan talolla 10.7. tiistaina Tanssipäivässä. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Rantsilan tapahtumat ry:n, Heidin hyvinvointipalvelujen, Sipolan kyläyhdistyksen, Rantsilan MLL:n sekä Keskipiste Leaderin kanssa. Päivä koostui Lavis-tanssista, breikkauksesta ja lopuksi päättyi kasari -ysäri tanssijumppaan.

 

Päivän ideana oli luoda hyvää fiilistä liikunnan ja tanssin avulla ja tuoda Hatsolon positiivista energiaa paikallisille, kaiken ikäisille. Saimme päivän aikana liikkumaan noin kolmisenkymmentä eri ikäistä tanssijaa. Vastaanotto oli mukava, ja uusitussa Raikkaan tilassa oli kiva jammailla musiikin tahtiin.

 

Hatsolo piti kuulijoilleen motivaatio -luennon, jonka sanoma ei jäänyt kenellekään epäselväksi. ”Ole rohkea, kohtaa toisia ihmisiä ilon kautta, arvosta muita ja asennoidu positiivisesti.” Harjoittelimme kuivaharjoitteluna miten aamulla herätessämme meidän tulee kävellä peilin eteen, ja kysyä peilikuvaltamme: ”Kuka on paras” ja vastata sinne: ”Minä olen paras!”. Tämä lausahdus ei suinkaan tarkoita sitä, että asettaisimme itsemme muiden yläpuolelle, vaan se tarkoittaa sitä, että opimme pitämään itsestämme ja olemaan rohkeita ja menemään kohti unelmaamme, oli se sitten mikä tahansa.

 

Usein itsepuheemme on syyttelevää ja moittivaa. Etsimme arjestamme korjattavaa ja muutettavaa ja emme ole liiemmin tyytyväisiä ulkonäköömme, saatikka saavutuksiimme. Hatsolo kannusti muuttamaan tätä ajatustapaa, ja rohkeasti taputtamaan itseä olalle ja kulkemaan pää pystyssä, rintarottingilla. Hän haastoi meidät break dance -rinkiin, jossa jokainen vuorotellen kävi näyttämässä tanssitaitojaan toisten kannustaessa ympärillä. Se jännitti aluksi, mutta siitä sai onnistujan fiiliksen, kun suoritus oli ohi.

 

Hatsolo on itse kasvanut pienestä ujosta koulupojasta rohkeaksi puhujaksi, esikuvaksi, josta me jokainen voimme ottaa mallia. 

Kuva: Arctic Challenge Levi

Arctic Challence Winter Edition

Kuva: Arctic Challenge Levi

Olimme maaliskuun puolivälissä Levillä Levi Wellness Clubin järjestämässä Arctic Challenge - tapahtumassa 10 henkisen joukkueen voimin. Järjestin yrityksenäni marraskuulta maaliskuulle kestäneen valmennuksen, joka tähtäsi tapahtumaan. Mukaan 23 päisestä valmennusryhmästä lähti 9 huimapäätä ja yksi lisävahvistus saatiin mukaan valmennuksen ulkopuolelta.

Treenasimme mittelöön tekemällä kestävyyskuntoa ja lihasvoimaa kasvattavaa treeniä nousujohteisesti usean kk ajan. Lisäksi ravasimme toiminnallisen treenin rataa ympäri, jossa oli ryömimistä, hyppimistä, pöllitreeniä, renkaita, lekoja ja kahvakuulahommia. Satsasimme tietenkin myös uneen sekä ravitsemukseen ja psyykkiseen mielen hyvinvointiin! 

AC -aamuna lauantaina santsasimme terveellisen ja tuhdin aamupalan vuokramökissämme Levillä. Pakkasimme reppuihimme radalle energiageelejä ja Snickerssejä, puimme kisapaidat ja pipot ja suuntasimme jännittyneinä radalle! 

Kun kävelimm kohti radan lähtöaukeaa kuului jo kauas reipas musan pauke ja PT Laura Peipon kannustushuudot joukkueille! Lähtömme tapahtui kello 11.40. Ensimmäiset olivat lähteneet tarpomaan umpihankeen kello 10. Meillä oli siis luvassa jo avattu rata :) 

Saimme lähtöpaikalla kasvoihimme kisamaalaukset ja pöllit paria kohden! Yhteensä joukkueessamme oli 6 pölliä, painoa 5-12 kiloon. Onneksi meillä oli riskejä miehiä mukana! 

Adrenaalinia puski vereen kun siirryimme alkulämmittelyyn. Sykkeen nosto jumpan jälkeen lähdimme radalle juoksemaan pöllien kanssa! Ensimmäiset esteet oli heti - suuri lumivalli ylitettäväksi ja pian loivaan ylämäkeen verkkojen alitus ryömimällä. Sitten alkoi noin 5 minuutin nousu mäen rinnettä ylös lumista polkua pitkin, jonka päässä oli raskaan tynnyrin kantaminen. Tämä oli aika raskas setti! Ja pölli kulki mukana parilla vaihdellen välillä kantajaa. Seurasi taas nousua tasaiseen tahtiin portaiden vierestä. Noin 45 minuutin päässä startista olimme kivunneet jo aika ylös ja pääsimme loikkimaan joukkueena jääseinän yli. Huilailimme välillä siemaillen juomia ja napsasten energiageeliä. Nyt oli raskain osuus ohi. 

Noin 15 minuuttia käpyttelimme kevyehkön pätkän metsässä hieman ylöspäin. Tulimme verkon ylitys -rastille, jonka jälkeen ryömimme lumitunnelissa. Pian olimmekin noin puolivälissä eli puiden väliin vedetyn liinaradan kohdalla, josta alkoi pidempi kävelyosuus ensin tasaisesti ja sitten aika kauan tarvottiin alamäkeä alas rinnettä! Tässä haasteellista oli kapea ura, joka horjutti tasapainoa etenkin pöllin kanssa.

Varmaan noin vajaan tunteroisen ajan ei tällä välillä ollut esteitä. Saavuimme rinteen alaosaan, jossa oli rykelmä esteitä! Lumitelojen pyörittäminen ryhmänä, jääkuutiorata parin kanssa ja sitten mäen huiputus kävellen ylös! Lopuksi pyllymäkeä alas viimeisiin rasteihin! Alhaalla odotti lumikissan alitus, moottorikelkan veto ryhmänä sekä viimeiset esteen eli puiset seinät ylitettäväksi! Sitten olimmekin jo maalissa! 

Menimme melko rauhallista tahtia ja aikaa kului noin 2h 45 minuuttia! 

Fiilis maalissa oli hieno ja palkkarijuoma reissun päätteeksi oli ansaittu! Sykemittarin perusteella kokoiseni  ihminen kulutti radalla noin 1600 kaloria ja keskisyke oli noin 150 eli ihan kohtuukovilla mentiin :) 

Mukana kulkeva pölli toi lisähaastetta, mutta kuten alussa sanoin, oli riskit miehet matkassa ja kannoin pölliä vain välillä :) Pölllit jaettiin sattuman varaisesti ja osalle sattui pienet pötkylät ja osalle joukkueista järkyttävän kookkaat pöllit! Meillä oli varmaaan aika sopivan painoiset pöllyskät matkassa :) 

Radan läpäiseminen toi arkeen tervetullutta yhdessä tekemisen riemua, itsensä voittamisen fiilistä ja antoi uskoa siitä, että ollaan ihan hyvässä kunnossa. Vaikka rata ei ollut äärimmäisen raskas ainakaan meille viimeisten joukossa lähteneille, kun lumi oli jo taaplattu, olen silti sitä mieltä että pelkällä kävelylenkkipohjalla ei kannata radalle lähteä. Rata vaatii kuitenkin kohtalaisen hyvän peruskunnon, jotta sen uupumatta jaksaa kulkea ja varsinkin pölliä kantaen ;) 

Kiitos joukkueelleni hyvästä ja antoisasta matkasta ja Levi Wellness Clubille järjestelyistä! Kesällä taas uudestaan :) 

Heidi

 

 

 

Sairastuvalta valoon!

Oletko joskus sairastanut influenssan? Minä sairastin sen juuri. Tasan viikon se piti minua vallassaan. Voimakkain lentsu mitä minulla on muistni mukaan ollut. Norovirukset ovat olleet myös kovia, mutta ne menevät muutamassa päivässä ohi. Tämä pirulainen pyöritti palettia viikon ja ehkä hieman pidenpäänkin, koska nuituinen olo alkoi jo vajaa viikko ennen sairastumista. Ehkä kroppa yritti viimeiseen asti kamppailla, ettei tauti valtaisi. 

Pahinta taudin aikana oli korkeassa kuumeessa esiintyvät vilun väristykset. Oli kuin satoja pikku sähköiskuja olisi napsuteltu ihoni pintaan kauttaaltaan. Myös lihaskivut etenkin alaselän, lonkan ja reisien alueella pistelivät ja juilivat kiduttavasti! Vasta särkylääke rauhoitti kivut. Joka päivä meni maksimiannos lääkkeitä. Lisäksi rauhoittelin olotilaa ja jomotuksia eteerisillä öljyillä. 

Tuon viikon aikana huomasin, että tarvittaessa myös minä pystyn olemaan paikallaan kauan. Tarvittaessa pystyn olemaan huolehtimatta juoksevista asioista, töistä, jääkaapin sisällöstä ja kotitöistä. Itseasiassa sohvan pohjalta niitä oli helppo hallita. Miehelle vain kauppalistaa ja ruokatoiveita menemään ja hän kiikutteli täydennystä jääkaappiin ja murua rinnan alla tullessaan töistä. Ei tarvinnut myöskään potea huonoa omaatuntoa vaikkei kotitöitä pystynyt tekemään -  niitäkin mieheni koitti tehdä pois kotiin tullessaan. 

Kuitenkin viidennen makoilupäivän jälkeen, kun pystyi jo hieman pyykkiä pesemään ja paikkoja järjestelemään tuntui jo ihan mukavalle päästä kotitöiden pariin. 

Influenssan jälkeen tulee aloittaa arki rauhassa. Minulla oli tämä nyt ensimmäinen täysin kuumeeton päivä. Eilen lämpö vielä yhdesti käväsi 37 lämpimämmällä puolella. Tänään käveleskelin hiljoksiin ulkona ja koitin olla jalkeilla nahdollisimman paljon touhuten kotiaskareita ja tein kirjallisia pt-töitäni. Huomenna tulee asiakas ja illalla on pari jumppaa. Jumpat aion ohjata kuntopiirinä ja välttää itse vielä kokonaan sykkeen nostattamisen.  Koko ensi viikon yritän palautella liikuntaa vain kevyen kävelyn ja kehonhuollon merkeissä. Viikonloppuna ehkä kevyttä hiihtelyä. Toivon, että kroppani toipuisi mahdollisimman hyvin tästä kovasti koettelemuksesta ja pystyisin osallistumaan Arctic Challengeen kuukauden kuluttua. Maltti on valttia! 

Ihanan aurinkoisia pakkaspäiviä sinulle, Heidi

Minä olen tekstikappale. Kirjoita tähän mitä haluat.Voit kertoa tässä vaikkapa hieman itsestäsi tai sivujesi tarkoituksesta.

Elämäntapamuuttujat

Elämäntapamuuttujan lounas kuvattuna

Ensi vuoden puolella aloitan uusia elämäntapamuutokseen tähtääviä pienryhmävalmennuksia. Tammikuussa alkavat ryhmät Ala-Temmeksellä, Piippolassa ja helmikuussa Rantsilassa. Ala-Temmeksen ryhmään mahtuu vielä muutama osallistuja ja Rantsilan ja Piippolan ryhmään useampi :) 

Miksi kannattaisi lähteä elämäntapamuutosryhmään? 

Jos sinulla on toistuvia epäonnistuneita jojolaihdutuspätkiä, kurjia kokemuksia erinäisistä pikadieeteistä, pussikeittokuureista tai muista epäonnistuneista laihdutuskuureista. 

Jos koet, että haluat itsellesi virkeämmän ja terveemmän olon pienin muutoksin vaihe vaiheelta. 

Jos vieroksut ajatusta, että rupeaisit noudattamaan valmiita ruokavalioita ja toisen suunnittelemaa liikuntakalenteria. 

Jos koet, että haluat sovittaa muutokset omaan arkeesi sopivaksi, sopivalla tahdilla. 

Jos koet, että haluat saada ajankohtaista ja uutta tietoa ravitsemuksesta ja liikunnasta. 

Jos koet, että tarvitset neuvoa kuntosalille ja treenaamiseen kotona ja tutustumista eri liikuntamuotoihin, kuten kahvakuulaan tai kehonpainotreeniin.

Jos haluat liittyä ryhmään, jossa kaikilla on sama tavoite, eli saada kiloja tippumaan, saada vahvistusta itsensä hyväksymiseen ja löytää omia vahvuuksia arjessa jaksamiseen.

Jos olet valmis huomaamaan, että jo muutaman viikon kuluttua ryhmän alkamisesta olo on virkeämpi, unenlaatu muuttuu ja jaksat arjessa paremmin. 

Ryhmät kokoontuvat yhdeksän kertaa kolmen kuukauden aikana aina 1,5 tuntia kerrallaan. Kokoontumiseen kuuluu info jostakin aihealueesta sekä pieni liikunnallinen tuokio, kuten tauko -tai keppijumppa. Myöhemmin myös kahvakuula -tai kehonpainotreeni! 

Tanjan Tunnetaidot -yrityksen Tanja käy ainakin yhden kerran ohjaamassa erillismaksusta Easel -ohjausta, jossa vahvistetaan ryhmäläisten itsehallintaa ja etsitään työkaluja arkeen ja elämäntapamuutokseen. 

Ryhmänohjaajana minun tyylini on kannustava ja pyrin siihen, että joka kerta ryhmäläisten keskustelulle jäisi tilaa ja aikaa. Yritän käyttää ryhmätöitä ja muita työkaluja ryhmätoimintojen toteuttamisessa.

Koulutukseltani olen yhteisöpedagogi, sosionomi ja personal trainer. Olen ohjannut paljon erilaisia pienryhmiä ja tehnyt yksilötason työtä erilaisten ihmisten kanssa. 

Kysy lisää tai ilmoittaudu suoraan ryhmiin! 

Ryhmien hinnat ovat muualla kuin Rantsilassa 69e kk ja Rantsilassa 59e/kk. Maksuvälineinä laskutuksen lisäksi käy Smartum, Tyky, Eazybreak, Edenred ja E-passi -vaihtoehdot.

heidi.lumiaho@gmail.com, 0442857755, Facebook: Heidin hyvinvointipalvelut

 

 

Minun Suomeni.

Suomeni on turvallinen.  Missä vain kuljen, ei koskaan ole tarvinnut pelätä. Luotan ihmisiin ympärilläni kaikkialla kulkiessani. Koskaan en ole pelännyt vapaassa maassamme. 

Suomeni on puhdas. Oven avatessani saan vetää keuhkot täyteen puhdasta ilmaa.  Saan nauttia luonnon ja metsän keskellä puhdistavasta ja raikkaasta, happirikkaasta ilmasta aina ulkoillessani. 

Suomeni on kaunis. Löydän kauneutta aina liikkuessani ulkona. Harmaankin ja sateisen sään sattuessa löydän jonkun kauniin sopukan. Etenkin vesistömme tarjoaa kauniin näkymän, vaikka sataisi pistäviä vesipisaroita ja ilma olis harmaa ja koruton. Vesistöt rauhoittaa ja pysäyttää. 

Minun Suomeni on kannustava ja avoin. Ihmiset ovat nauravia, auttavaisia ja rehellisiä. Suomessani katkeruus ja viha väistyy hyvyyden ja myönteisyyden tieltä ja käsi ojennetaan apua tarvitsevalle.

Suomessani itsekeskeisyys häipyy,      koska valloillaan on empaattinen ja arvostava ote. Suomessani arvot ovat lämpimiä. 

Suomeni  on tasa-arvoinen ja ihminen on toiselle hyvä. Suomessani lämmin ajattelu voittaa kyynisyyden,  ja vahvuudet nostetaan voimavaraksi. 

Minun Suomeni 💙

 

Minua rauhoittaa kynttilät ja hiljaisuus.

Löydä oma tapasi rauhoittua.

Oravanpyörä(kö).  Arki alkaa aamuvarhain ja loppuu iltamyöhään. Oman työssäkäynnin lisäksi päiväsi sisältää lasten kuskaamista päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin, kodinhoitoa ja ruoan laittoa. Muistamista, organisointia, unohduksia, hermojen kiristelyä, unettomia öitä ja turhautumista. Kuulostaako tutulle? Olen itsekin pienlapsivaiheessa elänyt oravanpyörässä, tai voisiko sanoa normiarjessa :) 

Rauhoittuminen ja nollaaminen on erittäin tärkeää viikkotasolla, sanoisin jopa päivätasolla, jotta kroppamme ja mielemme palautuu hektisestä arjesta. Rauhoittumisen ei tarvitse olla ihmeellistä, järjestettyä tai jonnekin kaummas rauhoittumaan menemistä. Jokainen varmasti löytää sen oman seesteisen hetkensä. Toiselle se on kirjan lukeminen, toiselle saunominen pitkän kaavan mukaan ja jollekin kunnon päiväunet ja lepäily viltin alla. Kierrokset tulee kuitenkin jotenkin rauhoittaa, jotta kehomme ei ole jatkuvassa yliaktiivisuustilassa. Pelkkä yöuni ei mielestäni palauta arjesta, jos päivän 16 muuta tuntia on yhtä haipakkaa ja hulapaloota. 

Harjoittele rauhoittumaan pieni hetki joka päivä ja kerran viikossa vähän pidempi. Älä tunne omasta rauha-ajastasi huonoa omaatuntoa, vaan mieti kuinka paljon se tuo lisää jaksamista sinulle ja sitä kautta läheisillesi.

Rentouttavia oman ajan hetkiä sinulle <>

Heidi

Laura Peipon treeni Oulussa💪🏻

Melkein 70 treenaajaa valtasi tilan. Kuva Oulun TFW:n fb -sivuilta.

Lauantaina 4.11. nappasin kaverini Ninan kyydille ja hurrautimma Ouluun ptpeipon eli Lauran treeneihin. Laura on energisoiva ja inspiroiva Rohkea nainen Leviltä, joka on rakentanut Leville mahtavan konseptin saleineen ja tapahtumineen. Yhdessä muun Levi Wellness Clubin jengin kanssa he järjestävät hyvinvointiin tähtääviä tapahtumia Levillä. Itse osallistuin elokuussa This Is The Real Shit -viikonloppuun, joka oli täynnä treenejä ja tunnettuja luennoitsijoita. Siitä innostuin, että haluan osallistua muihinkin Lauran järkkäämiin juttuihin ja seuraavana onkin arctic Challenge maaliskuussa, jonne lähtee myös valmennusjengiä meiltä päin 😊

Oulun kamppailuklubi yhdessä Lauran kanssa järjesti lauantain treenit. Treenaajia oli miltei 70 eli tupa täys! Laura kertoi alkuun liikuttavan tarinan itsestään ja haasteistaan ja sai jo alkupuheessaan varmasti treenaajat tuntemaan iloa ja onnea hänen puolestaan. Alkuun teimme reilun puolisen tuntia liikkuvuusliikkeitä. Joka ikinen kehon sopukka tuntui notkeutuvan. Liikkuvuusharjoitteet ovat toiminnanllista venyttelyä ja kehonhuoltoa ja sopii oikein hyvin minunkaltaisille malttamattomille tehotyypeille, joilla staattisessa venytysasennossa pysyminen on pitkäveteistä ja tylsää. Netistä löydät paljon liikkuvuusharjoitteita esim. Tikiksen Youtube -kanavalla tästä: 

https://youtu.be/07-icXeJQMM

Hyvin ja huolellisesti tehtyjen liikkuvuusliikkeiden jälkeen siirryimme pareittain kehonpainotreeniin. Vuorotellen teimme liikepareina 10 toiston sarjoissa koko kehoa kuormittavia liikkeitä. Pareista toinen jäi staattiseen asentoon toisen tehdessä kehonpainoliikettä 10 toistoa. Muun muassa tällaisia liikkeitä saimme toteuttaa:

-seisominen varpailla kädet ojennettuina ylös

-kuppipito vatsoille

-selän pyöristysliike lankkuasennossa

- kyykkypito 

- punnerrus ja läpsy 

-hyppy polvilta suoraksi 

- breikkaajan vatsat 

Lopuksi Laura käskytti meitä biisin tahdissa punnertamaan. Suurin osa biisistä oltiin punnerruspidossa alhaalla. Nyt on tuntumaa eilisestä treenistä kropassa, huippua! 

Treeni antoi itselle vinkkejä ohjaustyöhön toteuttaa treenejä monipuolisesti. Lauran energisyys antaa motivaatiota omaan tekemiseen ja inspiroi omaa treenaamista ja myös tietenkin valmennustyötä. Kävin ensimmäisen kerran Oulun Kamppailuklubilla eilen ja lahjakortti lähti mukaani. Se, että käytänkö sen omaan treenaamiseen jonkun uuden lyhytkyrssin muodossa, vai annanko lahjaksi, jää nähtäväksi :) Toiminnalista treenaamista pääsee hyvin toteuttamaan Kamppailuklubin yhteydessä olevan TFW Oulu -salin puolella. 

Kokeilkaa tyypit uutta rohkeasti! Kaikki oppi kasvattaa ja tuo jotain hyvää sun arkeen. Ole avoinmielinen ja utelias. Ja ps. tämä treeni oli ILMAINEN! Salit järkkää Oulussa tuon tuostakin avointen ovien päiviä, jolloin voit maksuttomasti käydä tutustumassa eri lajeihin ja ryhmäliikuntaan. Jos ajattelet, ettet rohkene, ja mietit mitä muut sinusta ajattelee, voin lohduttaa, että siellä moni muukin ensimmäisellä kerralla jännittää! Muakin aina jänskättää mennä uuteen juttuun, mutta siinä sitä sitten rentoutuu pikku hiljaa :) Ota kaveri mukaan ja reilusti vaan touhuihin mukaan!

Lämmin suositus. 

Kiitos eilisestä Laura ja Oulun kamppailuklubi! :) 

Mitä asennetta sinä kannat?

Always look at the bright side of life. 

Myönteinen asennoituminen ja ilon kautta tekeminen on nykyään In.  Kannustetaan keskittymään hyvään ja etsimään arjesta vahvuuksia ja onnistumista. Monelle se on todella vaikeaa.  Mieluummin keskittyy siihen, mitä kaikkea pitäisi parantaa ja mitä pitäisi tehdä toisin. 

Positiivisemman elämäntavan voi oppia. Pitää lähteä harjoittelemaan pienestä. Ohessa muutama vinkki: 

1. Aloita aamusi ajattelemalla mitä hyvää ja iloista päivä tuo tullessaan. Aloita pienistä asioista, esimerkiksi "jes, tänään saan ajaa lämpimällä autolla töihin, koska se on ollut tallissa koko yön, ei tarvi puhdistaa ikkunoita lumesta." Tai "ihanaa tänään töiden jälkeen saan ottaa ansaitut puolen tunnin päikkärit, siihen asti jaksan painaa hyvin töitäni!"

2. Opettele kehumaan muita, niin pikkuhiljaa opit arvostamaan enemmän myös itseäsi. Kehu vaikka työkavereidesi vaatetusta, naurua tai hyvin tehtyä työtä. Kiitä ja kannusta. Sillä on hirmu suuri merkitys! 

3. Päivän aikana merkkaa kalenteriisi silloin tällöin pieni asia jonka huomaat päiväsi aikana mukavana asiana: kahvitauko,  nopeasti tai onnistuneesti tehty työtehtävä tai joku oma ajatuksesi joka sai hyvää mieltä aikaan. 

4. Illalla kotona käännä pienet perusasiat palkinnoiksi arjesta. Päikkärit, kasvonaamio, uusi pehmyt pyjama saunan jälkeen. 

5. Nukkumaan mennessä kirjoita paperille viisi hyvää asiaa päivästäsi. Jos haluat voit aloittaa positiivisuuspäiväkirjan kirjoittamisen. Hommaa pieni vihko johon joka ilta mietit iloiset päivän asiat. 

Keskittymällä hyvään, voit paremmin, stressihormonitasosi laskee, sydämen sykkeesi on rauhallisempi ja luot ulospäin hyvää fiilistä. Jos sinä voit hyvin, myös muut voivat paremmin. 

Myönteisyyttä ja iloa päiviisi❤️

Millainen on Arctic Challenge -valmennus?

Minulle on tullut jonkin verran kyselyä tulevaan järjestämääni Arctic Challengeen tähtäävään valmennukseen liittyen. Siksi tähän muutama sananen siitä! 

Valmennus kestää siis viisi kuukautta (marraskuusta maaliskuuhun). Hinta on edullinen: 29€/kk sen vuoksi, että saisin mahdollisimman monen toteuttamaan kenties kauan muhinutta haavetta itsensä kuntoon tsemppaamisesta. Viisi kuukautta on pitkä aika treenata, jos sen tekee tavoitteellisesti ja oikeasti noudattaen ohjeistuksia treenien suhteen. Valmennuksen olennaisimmat asiat on: 

1. Laadukkaat treenit ja aikataulutus 

2. Oikein koostettu ravinto

3. Lepo ja riittävä uni

4. Psyykkinen hyvinvointi, tasapaino 

5.  Myönteisyys ja usko omaan tekemiseen

Mitä nämä tarkoittaa käytönnössä?

1. Laadukkaat treenit ja aikataulutus 

Ensimmäinen tapaaminen käytetään alkavan valmennuksen läpikäymiseen. Jokainen saa huolella suunnitellun saliohjelman jouluun saakka, ruokavaliomallit ja suunnitellun ja tarkasti mietityn liikuntasuunnitelman, johon on aikataulutettu sali -ja kotitreenit, lenkit ja paikat on myös omiin treeneihin tai liikunnallisiin harrastuksiin. Tarkoitus kasvattaa viiden kuukauden aikana lihasvoimaa ja kestävyyskuntoa sopivassa suhteessa. Varaudu siis perus kävelylenkkeihin salin ohessa :)

Yhteistreenit, kahdesti kuussa tulevat olemaan joko viikolla illalla klo 19.00 tai viikonloppuna lauantaina tai sunnuntaina klo 15.00. Yhteistreenit ovat aina kovat! Treenien välissä treenaat sekä kovaa, että rauhallisesti. Viikkotasolla treenejä kertyy lihaskuntoharjoittelun osalta 2-5 ja kestävyysharjoitteluun ja osittain palautumista tukemaan aerobista harjoittelua 3-5 kertaa viikkoon. Yhteensä liikuntakertoja on siis viikossa 5-8. Toteutamme harjoitteluamme syklissä kevyt viikko, keskiraskas, erittäin raskas, kevyt jne. 

Otat itse vastuun treenien toteutuksesta. Jokainen toteuttaa omalla tavallaan. Voit ottaa valmennuksen itsesi haastamisen kannalta ja treenata täysiä ja toteuttaa ohjelmaa, tai voit tehdä haluamasi listalta. Jouluviikko tulee olemaan kevyt, mutta toki kehoa huoltavaa ja palauttavaa liikuntaa on myös siellä :)

Mitä tarkoittaa laadukkaat treenit? Ne tarkoittaa sitä, että treeniohjelma on suunniteltu tarkoin. Lähdemme kehittämään niitä asioita, joita Levin radalla tarvitaan. Siellä juostaan, kiivetään, ryömitään, ylitellään esteitä, vedetään, työnnetään, rämmitään jne. Saliohjelmassa siis harjaantuu nuo taidot. Pyritään kehittämään niitä lihaksia, joita tarvii Levin radalla - toisin sanoen kaikkia lihaksiamme :D Voin luvata, että maaliskuussa jokainen vetää omat leukaennarit ;) 

2. Oikein koostettu ravinto 

Jokainen saa esimerkkiruokavalion urheilevan ja liikkuvan ihmisen tarpeisiin mitoitettuna! En jaa dieettiruokaohjeita. Jos sinulla on rasvaa poltettavana se varmasti palaa viiden kuukauden aikana. Liikuntaa tulee paljon ja ruokaa tankataan viisi-kuusi kertaa päivässä. Toimiva aineenvaihdunta polttaa kyllä ylimääräiset rasvat lihasten käyttöön! 

3. Lepo ja riittävä uni 

Jos et vielä nuku vähintään 7h yöunia, uskon että opit sen ja huomaat yöunen tärkeyden. Treeni kulkee paremmin, mieli on virkeämpi ja aineenvaihdunta toimii, kun yöunet on kohillaan. Myös pikku päiväunet on plussaa :) 

Levolla tarkoitan lepopäiviä treeneistä. Erittäin raskailla viikoilla tulee treenejä miltei päivittäin. Koitamme pitää kuitenkin huolen, että treenit ovat teholtaan sellaisia, ettet väsy ja uuvu. Treenien ei tarvitse aina kestää tuntia, eikä treeni ole aina räkä poskella tehty -treeni. Sopivassa suhteessa kaikkea lepopäivien ympärillä parasta. 

Lepoa on myös lepo arjesta. Opettelemme huokaisemaan, hiljentymään ja lataamaan akkuja viikoittain. 

4. Psyykkinen hyvinvointi, tasapaino 

Oma mielen hyvinvointi on enemmän kuin sata jänestä kehittäessämme itseämme. Saat harjoitteita valmennuksen aikana oman mielesi tutkiskeluun. Opetellaan keskittymään onnistumisiin, palkitsemaan itseä ja voimaan paremmin. 

5. Myönteisyys ja usko omaan tekemiseen 

Oma asenteeni on kaikkeen innokkuuden ja myönteisyyden kautta tapahtuvaa. Haluan sen tarttuvan muihinkin :) Harjoitellaan matkan varrella hyvään ja positiiviseen keskittyvää ajatusmaailman haltuun ottoa. Voin luvata, että se auttaa sinua myös arjessa muutenkin. Opetellaan myös tykkäämään itsestä pikkuisen enemmän kuin ennen :) 

Tällä hetkellä (24.10.2017) listalla on 13, joista kolme on miestä. Vielä mahut mukkaan! Laita viestiä somessa tai numeroon 044 2857755 :) 

Tehhään yhessä mukava valmennus :)

Heidi

 

Raitista ilmaa ja kaunista maisemaa.

Meillä on osake Pytkynharjulla Syötteellä. Olen siitä asiasta innoissani ja mielestäni osakkeen hankkiminen on ollut yksi parhaimpia päätöksiä perheessämme. Olimme ennen karavaanareita, mutta jotenkin se tuntui  aina melko raskaalle. Raskaan työviikon jälkeen piti mennä pienen pieneen koppiin ja miettiä mahtuuko saunaan muiden joukkoon illalla. Kaipasimme omaa rauhaa ja väljyyttä. Siksipä hankimme oman pienen osakkeen,  joka tuli vaan hieman kalliimmaksi kuin uuden  vaunun ostaminen :) 

Täällä Syötteellä retkeilymahdollisuudet on mahtavat! Eripituisia reittejä on joka lähtöön! Menneen kesän käytin reittejä pääasiassa pyöräilyyn. Nyt tulee varmaankin harrastettua ihan vaan patikointiretkiä sekä polkujuoksua hiihtokauteen asti. 

Täälläkin luonto on kaunista ja lumoavaa. Polulla saattaa tulla vastaa poroja poikineen ja maasto saattaa 10km matkalla muuttua soisesta pitkospätkästä juurakkoiseen kinttupolkuun tai jäkäläiseen kankaaseen.  Harjut, kurut ja tunturien laet avaavat omanlaisen näkymän, joita ei kotilakeuksilla näe. Metsien keskellä siellä täällä on pieniä metsälampia, joissa vesi on niin kirkasta, että näkee pohjaan! 

Ulkoilu yleensäkin antaa virtaa, puhdistaa mieltä ja kehoa ja auttaa selkeyttämään ajatuksia. Etenkin jos kärsit tarkkavaisuus tai keskittymishäiriöstä tai tuppaat ahdistumaan helposti on luonnossa liikkuminen parasta lääkettä tasapainoittamaan mielen oikkuja. Etenkin jos käyt reissun yksin imien keuhkot täyteen terveellistä ja keuhkoja puhdistavaa metsäilmaa ja kuuntelet metsän ääniä. Tänään kuvassakin olevan lammen rannalla kuuntelin HILJAISUUTTA! Hetki oli lumoava. Lumi putoili hiljakseen. Oli niin tyyntä, ettei mikään liikkunut. Kuulin oman sykkeeni ja vereni kohinan.

Luonto antoi sen, mitä sillä hetkellä tarvitsin.

Kellarilampi, Syöte

Pytkynharju, pieni lampi jäässä 22.10.2017

Uskomuksista eroon.

Uskomus on oman kokemuksen, tunteen ja olettamuksen kautta muodostettua vahvaa uskomusta johonkin asiaan. Elämäntapojaan muuttavalla se voi olla esimerkiksi uskomus siihen, ettei koskaan voi laihtua, koska suvussa on paljon ylipainoisia. Tai uskomus voi liittyä johonkin taitoon tai lajiin. En voi koskaan oppia soittamaan kitaraa, koska musiikin numeroni oli koulussa kutonen. 

Jos uskomus on esteenä ja haittana matkalla kohti unelmaasi tai haavettasi, kannattaa sitä lähteä muokkamaan paremmin palvelemaksi uudeksi uskomukseksi.

Miten sitten päästä uskomuksista eroon? 

Kirjaa paperille unelmasi. Kirjaa siihen liittyvät uskomuksesi, etenkin ne jotka hidastavat saavuttamasta unelmaa. Mieti uskomusten kohdalla tarkkaan mistä ne oikein juontavat juurensa? Ovatko ne opittuja, oman mielikuvituksen tuotetta vai kenties perimänä siirtynyt ajattelutapa? Lähde kehittämään uskomuksen tilalle vastauskomus, joka kumoaa aiemman uskomuksesi! Esimerkiksi "En voi laihtua, koska sukuni on ylipainoista!" voisiko ajatella: "Haluan yrittää pudottaa painoani pikkuhiljaa, välittämättä sukurasitteista!" Tee itsellesi vanhojen uskomusten tilalle vaikka jääkaapin oveen uusien, myönteisten uskomusten lista! Jos vanhat uskomukset olkapäällä istuvat ja muistuttavat läsnäolostaan voit aina ajaa ne pois ja valita uudet paremmat uskomukset tekemästäsi listasta!  Näitä uusia uskomuksia voit myös askarrella muistuttamaan sinua kalenteriisi ja työpisteesi seinälle. Muista, kun minä muutun, kaikki muuttuvat! 

Uskomuksiin liittyvää asiaa olen oppinut True Hearts -NLP -koulutuksessa Seppäsen Lassilta. Lisäksi muun muassa Vikström Sannan Unelmakarttakirja -teos on pullollaan itsetutkiskeluun liittyviä tehtäviä. 

Tänään pohdittiin näitä elämäntapamuuttujien ryhmässä. 

Askel kerrallaan.

Lehmän tyyli on rauhallinen. Askel kerrallaan ;)

Mitä se tarkoittaa? Minusta se tarkoittaa malttia, suunnitelmallisuutta ja viisautta tehdä asiat fiksusti.  Se tarkoittaa armollisuutta itseä kohtaan, keskittymistä pieniin onnistumisiin ja jättämistä epäonnen hetket vähemmälle. Askel kerrallaa tarkoittaa itsensä hyväksymistä ja itsestä tykkäämistä. Se tarkoittaa oman peilikuvan näkemistä hyvänä.

Askel kerrallaan -sanontaa voit käyttää arjessasi vähän kaikkeen. Toisin sanoen hiljoksiin. Jos haluat harjoitella kitaran soittoa tai kuvataidetta, hyppäätkö heti vaikeisiin nuotteihin ja opitko samantien maalaamaan kuin taidemaalari?

Askel  kerrallaan on mottoni valmentaessani elämäntapamuuttujia. Myös se on uusi taito, joka tulee omaksua ja oppia. Terveellisestä elämäntavastasi ei tule pysyvää, jos koitat muuttaa koko koneiston ensimmäisen viikon aikana.  Kaikki on pysyvämpää, kun aloitetaan opettelemaan arjen pienet muutokset. 

Aloita siitä, että katsot aamulla itseäsi peiliin hyväksyvästi. Etsi itsestäsi jokin kehumisen arvoinen asia. Sano se ääneen. Aloita päiväsi olemalla edes vähän tyytyväisempi itseesi mitä eilen.

Siitä alkaa elämäntapamuutos kohti onnistuneempaa arkea :) 

Heidi

Askel kerrallaan.

Mun elämä ja ideologia.

Blogini.

Olen suunnittelut oman blogin aloittamista vuosia. Aloittanutkin joskus, mutta koskaan se ei ole inspiroinut niin, että olisin ryhtynyt ihan tosissani blogaamaan! Nyt extrmporena otin google -haulla ensimmäisen blogipohjan ja aloin naputtamaan. Käytän ahkerasti somea ja usein jää tunne, että kuviin haluaisi kirjoittaa enemmän. Ne jää vaisuksi ja koko sanoma ei viestity katsojalle. Nautin kertoa iloista ja hyvistä kokemuksistani arjessani. Kuitenkin olen hieman laiska kirjoittaja. Katsotaan mitä tästä tulee,  nappaako blogimaailma minut mukaansa? 

Hieman itsestäni - olen 37 -vuotias äiti, vaimo, yrittäjä ja myös ainakin vielä ihan palkkatyössäkin käyvä erittäin helposti innostuva nuori nainen. Koen olevan enemmänkin juuri nuori, kuin keski-ikää lähestyvä. Kuitenkin jo aivan aikuinen, en enää nuorisoa ;) Enää pariin vuoteen minulta ei ole kysytty papereita vieraillesani alan liikkeessä. Aikuisuus alkaa näkymään kasvoiltani. Vuosi sitten päivätyössäni touhutessani nuorten kanssa sanoi eräs yläasteikäinen poika, että Heidi näytät ihan joltain ysiluokkalaiselta, johon kaverinsa tokaisi, että ei näytä - ei ysiluokkalaisilla oo ryppyjä! <>

Tällä hetkellä olen opintovapaalla omasta päivätyöstäni koulumaailmasta ja suoritan avoimeen yliopistoon psykologian opintoja. Lisäksi pienessä määrin harrastelen yritystoimintaani. Personal training -ja hyvinvointi on vienyt sydämeni. Koitan pysyä perässä valtaisassa imussa ja vauhdissa, jota #unelmaduuni teettää! 

Mottoni on, että myönteisyys ja asenne ratkaisee. Pyrin sina katsomaan elämääni positiivisten ajatusten kautta ja jakamaan sitä aatetta myös muille. Meillä on Just Yks elämä täällä elettävänä. Kannattaa miettiä millaisten lasien läpi maailmaa katsellaan ;) 

Oululaisittain: kiitos ku lujit, voi olla että kirijotan huomenna lissää. Jääppä toki kuulolle ja seurailrmmaan jorinoitani :)

Heidi

Nauti joka päivä pienistä hetkistä.

Ympärillä on kaunista, kun keskittyy siihen.

:)